Tieteellisen tutkimuksen julkaisusta ja lehden valinnasta
Avainsanat: Julkaisu, tieteelliset lehdet, hylkäys
Kategoria: Yleinen
Christoffer Ericsson ja Anu Venesoja
“Thank you for submitting the above paper to the Journal of xxx. Your paper has been carefully assessed by members of the editorial team. Unfortunately, your paper is not suitable for publication in the Journal of xx.”
Kun sähköpostiin lävähtää tämänkaltainen hylkäysviesti tieteellisestä lehdestä (journal), niin kyllähän se tuntuu pahalta. Mielessä alkaa pyöriä ajatukset ”Mikä tässä oli vikana?”, ”Onko tämä todellakin näin huono?”. Pettymys on suurta, jos kyseinen viesti osuu aloittelevan tutkijan ensimmäisten artikkelien kohdalle. Varsinkin kun koko prosessi on vielä uusi ja kokemus omasta osaamisesta on vielä epävarmaa, kuten monella minunkin kaltaisellani väitöskirjatutkijalla. Käytin tarkoituksella alussa sananvalintaa ”kun”, koska ihan jokainen tieteellisiä julkaisuja julkaiseva tutkija, tasosta riippumatta, on joskus saanut vastaavan, kylmän ja välinpitämättömältä vaikuttavan, viestin postiinsa. Ja väitän että useitakin kertoja. Itselleni hylkäysviesti taisi olla ehkä kymmenes ja kyseessä neljäs oma julkaisu.
Onko tässä oikeasti kyse siitä, että oma tieteellinen tuotos, johon upotettiin ehkä kuukausia aikaa, litroittain kahveja tai muita juomia, tuntikaupalla aikaa tiedonhakuun, aineiston analyysiin ja SPSS-videoiden katselemiseen, oli lopulta niin heikko, ettei se kelpaa lehteen? Vai voiko tässä ehkä olla kyse siitä, että tuotos ei vaan ollut sopiva juuri kyseiseen lehteen? Tämä on siltä osin valitettava kysymys, että toimittajan hylkäys (ns. editor reject) harvoin tarjoaa syytä hylkäykseen, jolloin jäämme helposti pimentoon näiden kysymysten kohdalla. Mutta mitä voimme asialle tehdä tästä eteenpäin?
Aloitetaan siitä, että tieteellisiä lehtiä on tarjolla hyvinkin runsaasti. Wordsrated-sivuston mukaan tieteellisiä lehtiä olisi vuonna 2020 kaiken kaikkiaan rekisteröity 46736 (eli lähes 50000 lehteä!). Edelliseen vuoteen verrattuna tieteellisten lehtien määrän kasvu oli sivuston mukaan 1,09% ja kymmenen vuoden ajalta (2010-2020) tämä kasvu on ollut huimat 34%. Luonnollisesti tällaiseen valtavaan määrään mahtuu huippulaadun lehtiä kuin saalistajajulkaisujia (ns. predatory journals) ja kaikkea siltä väliltä. Aihepiirejäkin löytyy edustettuna laajoista aiheista (esim. syöpätaudit tai sisätaudit) hyvinkin kapeaisiin aihealueisiin (esim. malaria tai soveltava vulkanologia). Tämä on toisaalta hyvä asia, sillä se tarkoittaa, että melkeinpä jokaiselle julkaisulle löytyy todennäköisesti oma paikkansa jostain lehdestä. Mutta miten tällaisesta laarista sitten osataan valita se itselleen sopiva lehti, jotta maksimoidaan todennäköisyys saada oman julkaisunsa hyväksytyksi?
Lähestymistapoja lehden valintaan on useita ja varsinkin väitöskirjatutkijana kannattaa ehdottomasti hyödyntää ohjaajien kokemuksia ja osaamista sopivien lehtien pohdinnassa. Sopivaa lehteä voi yrittää löytää myös erilaisia hakupalveluja hyödyntäen. Omalta osaltani voinkin todeta, että varsinkin ohjaajien arvokkaat kommentit ovat useasti olleet avuksi. Lehden valintaa kannattaa myös itse pohtia jo varhaisessa vaiheessa, ja jos hieman perataan, osuu pari keskeistä termiä vastaan, joita on syytä tuntea: impact factor, JUFO, scope ja APC.
Sitaatiot, nuo lehtien laatumittarit
Impact factor (IF), eli suomeksi sitaatioindeksi tai vaikuttauuskerroin, on yksinkertaistettuna siteerattujen artikkeleiden määrä jaettuna kaikkien artikkeleiden määrällä. Tämä mittari kertoo siis siitä, kuinka usein keskimäärin kyseisen lehden kahden edeltävän vuoden aikana julkaisemiin artikkeleihin on viitattu Web of Science -tietokantaan kuuluvissa lehdissä lehden IF-arvon laskentavuotena julkaistuissa artikkeleissa. IF on ehkä yleisin tieteellisten lehtien käytetty ”laadunmittari” jonka kohtaat ja myös se mittari, johon yleisimmin viitataan, kun halutaan seuloa ns. parhaimmat lehdet. Jokainen lehti havittelee myös ”kovaa IF:ia”, jolloin myös hyväksytyt julkaisut pyritään pitämään sen tason mukaisina.
Haasteellista on tosin se, että minkään yleisen ”hyvän” IF:n määritteleminen ei ole ihan niin yksiselitteistä, sillä lehtien IF lukuun vaikuttaa mm. kyseisen tieteenalan kapeus tai laajuus. IF ei myöskään ole aukoton mittari; vinoutumia voi aiheuttaa mm. lehden yksittäiset huippujulkaisut tai joidenkin tieteenalojen liian lyhyt aikaikkuna (aiheesta lisää voit lukea mm. tästä Naturen artikkelista). Suomessa toinen etabloitu laadunmittari on Julkaisufoorumin kehittämä ja ylläpitämä JUFO-luokitus. Tässä luokituksessa vertaisarvioidut julkaisukanavat jaetaan julkaisujen keskimääräisen laadun ja vaikuttavuuden perusteella kolmeen tasoluokkaan, joista taso 3 on korkein. Mutta JUFO ei myöskään ole aukoton luotettavuuden mittari eikä esim. 0-tason JUFO luokitus ei automaattisesti tarkoita huonoa lehteä. Muitakin mittareita, kuten SJR ja SNIP löytyy myös.
Millä tavoin IF ja JUFO on sitten tärkeitä? Vaikka ne eivät ole mitään Absoluuttisen Totuuden mittareita ja esim. väitöskirjatutkijalle todennäköisesti riittää hyvin julkaisu JUFO 1-tason lehdessä, niin kyllä ne osviittaa antavat siitä, millä tasolla kyseinen lehti liikkuu ja kertoo myös meille, kannattaako oma paperi lähettää juuri siihen lehteen. Esimerkiksi jos tähdätään laajan tieteenalan JUFO 3-tason julkaisuun (IF 8.5, jonka hyväksymisprosentti on 5%), niin kannattaa erityisen tarkasti arvioida, täyttääkö julkaisu lehden vaatimukset ja tason, sillä muuten voi varautua nopeaankin hylkäykseen. Tähän voi auttaa esimerkiksi se, että käy lukemassa lehden aiempia julkaisuja ja arvioi itse oman julkaisunsa tason, aihealueen ja lähestymistavan niihin verrattuna. Omana konkreettisena keinona olen itse hakenut joistain lehdissä hakusanoilla ”ambulance”, ”paramedic” ja ”qualitative”, jolloin pääsen arvioimaan sitä, miten oma tutkimukseni sopii yhteen lehden muihin julkaisuihin.
Lehden rajaus on portinvartija
Tästä päästäänkin toiseen tärkeään termiin, nimittäin lehden rajaus (eli scope). Jokaisella tieteenalan lehdellä on oma rajauksensa, ja ne löytyvät aina lehden sivuilta. Tämä on kyseisen lehden aiheprofiili eli se, mistä lehden lukijat todennäköisesti kiinnostuvat ja haluavat lukea. Rajausten kanssa kannattaakin olla tarkkana, sillä ne voivat olla hyvinkin tiukkoja (tai laajoja). Rajaus onkin yksi ensimmäisistä esteistä, johon artikkeli saattaa törmätä. Kun tutkimus lähetetään lehteen, sen arvioi aluksi toimittaja, joka katsoo mm. sitä kuinka hyvin tämä tutkimus sopii juuri kyseiseen lehteen. Tässä kohtaa saattaakin napsahtaa ensimmäinen hylkäys, ihan vaan sen perusteella, ettei muuten laadukas tutkimus sovi rajaukseltaan juuri kyseiseen lehteen. Alla löytyy kolme esimerkkiä eri alan lehtien rajauksista.
International Emergency Nursing is a peer-reviewed journal devoted to nurses and other professionals involved in emergency care. It aims to promote excellence through dissemination of high quality research findings, specialist knowledge and discussion of professional issues that reflect the diversity of this field. With an international readership and authorship, it provides a platform for practitioners worldwide to communicate and enhance the evidence-base of emergency care.
The primary topics of interest in Scandinavian Journal of Trauma, Resuscitation and Emergency Medicine (SJTREM) are the pre-hospital and early in-hospital diagnostic and therapeutic aspects of emergency medicine, trauma, and resuscitation. Contributions focusing on dispatch, major incidents, etiology, pathophysiology, rehabilitation, epidemiology, prevention, education, training, implementation, work environment, as well as ethical and socio-economic aspects may also be assessed for publication.
The Journal of Clinical Nursing (JCN) is an international, peer reviewed, scientific journal that seeks to promote the development and exchange of knowledge that is directly relevant to all spheres of nursing practice. The primary aim is to promote a high standard of clinically related scholarship which advances and supports the practice and discipline of nursing. The Journal also aims to promote the international exchange of ideas and experience that draws from the different cultures in which practice takes place. Further, JCN seeks to enrich insight into clinical need and the implications for nursing intervention and models of service delivery. Emphasis is placed on promoting critical debate on the art and science of nursing practice.
Tässä kohtaa voit hetkeksi pysähtyä ja yllä olevia rajauksia käyttäen arvioida, minkä tyyppisiä julkaisuja nämä kyseiset lehdet todennäköisesti vastaanottaisivat. Mitä avainsanoja löydät rajauksiin liittyen, jotka kielivät siitä, millaisia tutkimuksia ne ehkä eivät vastaanota? Ja jos haluaisit kuitenkin julkaista juuri siinä tietyssä lehdessä, niin mitä sinun kannattaisi erityisesti huomioida esim. käytettyjen ammattinimikkeiden, alan tai näkökulmien osalta? Ylipäätään kannattaa hetki miettiä, miten juuri sinun tutkimuksesi koskettaa kyseistä tieteenalaa. Ei ole yhtään tavatonta, että kansainvälinen hoitoalan (nursing) lehti ei välttämättä kiinnostu ensihoitaja-aiheisista tutkimuksista (oli ne kuinka hyviä tahansa), koska ensihoitoa (paramedic; EMS) ei aina tunnisteta osaksi hoitoalaa, jolloin tarkastaja hylkää sen heti. Vinkkinä tässä kohtaa, että sana ”nurse” tai ”nursing” kannattaa yhdistää ”paramedic” nimikkeeseen. Suomalainen ensihoitajatutkinto kuitenkin sisältää sairaanhoitajan tutkinnon, joka ei maailmalla ole kovinkaan yleistä. Näin saadaan ensihoito kytkettyä osaksi hoitoalaa (nursing) ja levitettyä samalla tietoa Suomen korkeatasoisesta ensihoitajakoulutuksesta.
Missä kohtaa sitten kannattaisi alkaa miettimään lehden valintaa? Ideaali tilanne on toki, että mitä aiemmassa vaiheessa tätä pohtii (sis. A, B ja C vaihtoehdot), sitä todennäköisimmin löytää hyvissä ajoin omalle tutkimukselle sopivimman julkaisukanavan ja pystyy aikaisemmassa vaiheessa rakentamaan tekstinsä punaisen langan, joka huomioi hyvin kyseisen lehden/lehtien tieteenalan ja rajaukset. Lehden valintaan vaikuttaa myös lehtien asettamat tekstin struktuurivaatimukset sekä sanamäärärajoitukset, joka voi vaihdella 3000 ja 8000 välillä. Jos lehden valinta ei ole mietittynä siinä vaiheessa, kun teksti on valmis lähetettäväksi ja käsissä on n. 9000 sanaa, rajoittaa pelkkä sanamäärä lehden valintaa, ellei halua ruveta poistamaan tekstiä. Tässä kohtaa voi toki huojentua siitä tiedosta, että yleensä isoimmat julkaisijat (kuten BMC, Springer ja Wiley) hyödyntää (lähes) samoja kirjoitusohjeita -ja rajoituksia kaikissa lehdissään, eli mahdollisen uuden lehden löytäminen kannattaa aloittaa samasta julkaisijasta.
Kuka tämän kaiken maksaa?
Tässä kohtaa on syytä todeta, että tieteelliset lehdet ovat myös pohjimmiltaan kovaa bisnestä. Jokainen pyrkii luomaan oman tilansa tässä alati kasvavassa julkaisujen maailmassa ja myös varmistamaan, että julkaisujen laatu on tasonsa mukainen, samalla kun ne tarvitsevat rahaa pyöriäkseen. Niinpä asia, joka vaikuttaa myös merkittävästi valintaan on lehden kirjoittajamaksu, eli APC (article processing charge). Jokainen tieteellinen lehti tarvitsee toimiakseen rahaa (ne ovat bisneksiä) ja rahaa tulee eri kanavien kautta, josta tyypillisin on nykyään julkaisumaksu. Tämä on siis maksu, jonka julkaisija perii lähettävältä taholta, eli kirjoittajalta, silloin kun kyseessä on avoimesti julkaistava open access-julkaisu. APC summat voi vaihdella, yleensä puhutaan 1500–4500 euron summasta, tosin eräät isot lehdet perivät jopa kymmenentuhatta euroa. Julkaisijoilla on yleensä erityyppisiä korvaus- tai alennussopimuksia yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa, joita kannattaakin selvittää esim. kyseisen instituution kirjaston kautta tai FinElib sivuilta. Jos yliopistolla ei ole sopimusta kyseisen julkaisijan kanssa, tämä todennäköisesti tiputtaa lehden pois vaihtoehdoista, ellei itse halua ruveta maksamaan tai maksulle löytyy ulkopuolista rahoitusta. On syytä huomioida, että useat tutkimusta rahoittavat tahot (esimerkiksi Suomen Akatemia) edellyttävät tutkimuksilta avointa julkaisemista.
Tämä blogiteksti alkoi provokatiivisesti hylkäyksestä. Hylkäys tuntuu aina kurjalta, sehän on selvä. Julkaisun hylkäyspäätös voi tulla monessa vaiheessa prosessia ja monesta syystä, josta yhtenä syynä voi toki olla yksinkertaisesti se, että tutkimus ei täytä hyvän tieteellisen tutkimuksen standardeja. Hylkäyspäätös voidaan tehdä siitä huolimatta, vaikka tutkimus olisi käynyt läpi useamman vertaisarviointikierroksen ja pyydetyt korjaukset olisi tehty.
Mutta kuten olemme todenneet, syynä hylkäykseen voi myös olla ihan vaan sopimattomuus juuri kyseiseen lehteen. Tähän voimme vaikuttaa hyvällä ennakkotiedolla ja -suunnittelulla siitä, mihin lehteen/lehtiin meidän kannattaa tähdätä. Tässä auttaa toki merkittävästi ohjaajien hyvä tuki ja kokemus, mutta mitä enemmän itse tiedämme aiheesta, sitä helpompi meidän on myös itse pohtia vaihtoehtoja.
PS: Alussa mainituista hylkäyspäätöksistä huolimatta kaksi aikaisempaa oma julkaisuani on sittemmin julkaistu muissa lehdissä. Eli yhteenvetona todettakoon, että yleensä jokaiselle tutkimukselle löytyy kyllä oikea julkaisukanava. Julkaisun hyväksyminen mihin tahansa tieteelliseen lehteen (nimestä, IF tai JUFO-tasosta riippumatta) on aina hieno ja arvostettava asia, joka on vaatinut kirjoittajilta paljon panostusta ja työtä. Tekijöille julkaiseminen on osoitus siitä, että on onnistunut tuottamaan jotain arvokasta tietoa tiedeyhteisölle.
Kirjoittajaroolit: CE toimii tämän blogitekstin pääasiallisena ideoijana ja kirjoittajana;
AV tarkisti, korjasi ja editoi tekstiä tarvittaessa.